Lihakset kasvaa levätessä!

Lenkin jälkeen on hyvä ottaa ihan iisisti ja rentoutua.

Paimennusta.

Me käytiin paimentamassa! Pari viikkoa sitten... Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä kertoa siitä?

Videot puhukoot puolestaan, niitä on oikein kaksin kappalein:
http://www.youtube.com/watch?v=AA0ijPUTTVc
http://www.youtube.com/watch?v=TP3regD_5cA

Lyhyesti kerrottuna; Olisin halunnut leikkiä lampaiden kanssa, mutta kun se kiellettiin, ei hommassa ollut enää mitään hauskaa. Paljon kivempaa oli mutustella ruohoa ja lampaan papanoita.

Toisella kerralla lampaat päättivät jostain ihmeen syystä etteivät ne haluakkaan edetä. Emäntä yritti niitä jonkin aikaa saada liikkeelle sillä välin, kun minä yritin syödä rauhassa ruohoa. Lopulta pomo-lammas kuitenkin suuttui. Ilmeisesti siksi, kun söin niiden ruohoa. Sepä yrittikin sitten uhitella! Oli kyllä aika outo tilanne, minähän olisin vain halunnut olla niiden kaveri. Onneksi ammattilainen tuli sitten lopulta hakemaan lampaat pois ja minä pääsin jatkamaan ruohon syöntiä rauhallisemmassa paikassa.

Lohjan näyttely

Simo on ollut takavarikossa pari päivää, kun aloin muka tulla turhan riippuvaiseksi siitä. Eilen oli kyllä ihan kivaa ulkona vaikken saanutkaan ottaa sitä mukaan, täytyy myöntää. Tai oikeastaan kivaa oli siihen asti kunnes meidän täytyi kävellä ihan HURJAN iso mäki ylös asti!

Eikö näytäkin hurjan jyrkälle ja pitkälle!? Päätin vähän kapinoida jos ei olisi tarvinnut kävellä ylös asti, mutta minua poloista raahattiin perässä. Lopulta kyllä myönsin tappioni ja kävelin ihan niin kuin reippaan koiran kuuluukin. Alas juoksinkin sitten sellaista vauhtia, että hyvä kun en joutunut raahaamaan tuota hihnan toista päätä perässäni!

Tänään käytiin Lohjalla jossain näyttelyssä. Se oli ihan kivaa, kun nakkeja tuntui satelevan joka välissä! Välillä täytyi yrittää toimia yleisenä poliisina, kun muut koirat eivät tajunneet, että hihnassa ei vedetä miten sattuu, tai että kehän vierellä ei rähistä. Hah, minäpä rähisin niille, että kuono umpeen! Niin ei olisi kyllä ilmeisesti saanut tehdä.

Kehässä esiinnyin ihan täydellisesti, mutta siitä ei ole todisteita, kun tuo pahvipää omistaja unohti kameran autoon. Sain oikein EH:n ja maininnan erinomaisista korvistani! Ne ovatkin aika erinomaiset, kun kuulevat kaikki tärkeät asiat kuten kutsuhuudon syömään. Arvostelu löytyy kotisivuiltani.

Kotona minusta sitten otettiin virallinen syntymäpäivä kuva.

Synttärit!

Tänään oli kuulema minun merkkipäivä ja sain oikein lahjankin sen kunniaksi. Vinkulelut ovat yksi parhaimmista asioista ruuan lisäksi tässä maailmassa, ja siksi sainkin kokoelmiini tällaisen uuden heppulin:

Se on Simo-siili. Simo on hurjan kiva. Siitä kuuluu vikinää joka kerta, kun siihen osuu kuono. Simo on saanut osakseen jo aika paljon ravistelua, pureskelua, heittelyä ja örinää, mutta on se ainakin vielä ehjä... Simo on itseasiassa niin hauska, että olisin halunnut ottaa sen tänään lenkille mukaan.

En kuitenkaan saanut lupaa, kun siitä olisi kuulema kuulunut jotain meteliä koko ajan. Pöh. Ehkä oli kuitenkin ihan hyvä idea jättää Simo kotiin, koska kulman takana odotti pari pupua.

Pellolla piti kuulema ottaa jotain kuvia, mutta se oli hurjan tylsää. Eihän minusta näe, että olen muuttunut sohvaperunaksi, eihän?

Onneksi päästiin vihdoin kotiin ja Simokin löytyi!